Durmitorin kansallispuisto

Durmitorin kansallispuisto ja ylipäätään Pohjois-Montenegro saa huomattavasti vähemmän kiinnostusta osakseen kuin eteläisemmät rantakohteet. Kuitenkin pohjoisen vuoristoseudut ovat kaikkien sinne kiemurtelevien ja kapeiden kilometrien arvoiset. Itse Durmitorin kansallispuisto on parhaiten tunnettu Euroopan suurimmasta kanjonista Tarasta sekä vuoristojärvistään. Ja löytyy kansallispuistosta kokoa myös ylöspäin, sillä korkein huippu Bobotov Kuk nousee kunnioitettavaan 2523 metriin.

Durmitorin kansallispuisto pähkinänkuoressa:
– kesäisin patikointi ja koskenlasku ovat suosituimmat aktiviteetit, talvisin laskettelu
– hienot vaihtelevat maastot: metsää, maatilamaisuutta, nummea, kanjoneita ja karua vuoristoa
– puisto on suhteellisen rauhallinen, eikä vähänkään pidemmillä reiteillä näy juuri ketään
– alue on vaihtelevien olosuhteiden maineessa, joten kannattaa varautua myös sateeseen
– Zabljak-kylä toimii yleensä tukikohtana ja majapaikkana

Durmitor-maisema Jylhät mutta vehreät patikointimaisemat.

Ostrogin luostari

Jätimme rannikon ja Budvan taaksemme ja suuntasimme kohti kansallispuistoa ja Zabljakia. Matkalla päätimme koukata kuuluisan Ostrogin luostarin kautta, mikä lisäsi ajoaikaa ainakin tunnilla, jollei puolellatoista. Kyseinen luostari on rakennettu 1600-luvulla korkealle vuorenrinteelle ja se on yhä nykyään tärkeä pyhiinvaelluskohde, jonne pääsemiseksi koetellaan ainakin fyysistä kuntoa. Onneksi turistit saavat ajaa läheiselle parkkipaikalle, josta nousua ei ole jäljellä kuin vähän. Tunnelma luostarissa oli melko harras ja omalaatuinen; mm. seinässä olevasta hanasta olisi saanut ottaa mukaansa pyhää vettä. Mutta omalaatuisuudessaan hieno paikka. Ja hienot maisemat.

Ostrogin luostari
Ostrog-maisemaOstrogin luostari oli ihan käymisen arvoinen paikka, melkein matkan varrella kun oli.

Zabljak

Zabljakin kylä toimii yleensä tukikohtana, josta on helppo operoida Durmitorin kansallispuistoon. Kylässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, se on jopa yllättävä samantyyppinen alppikylä kuin Alppien kylät. Useita ravintoloita, hotelleja, pankkiautomaatti ja pari ruokakauppaa. Zabljak sijaitsee lähes 1500 metrin korkeudella, minkä huomasi hyvin myös keskellä heinäkuuta: illat ja yöt olivat melko kirpakoita.

Majoitusta löytyy aina neuvostohenkisistä hotelleista yksittäisiin huoneisiin ja leirintäalueisiin. Me pistimme elämän risaiseksi ja majoituimme sviitissä Hotel Soassa (100€/yö).

Patikointi Durmitorissa

Suurin osa kansallispuiston patikointi- tai vaellusreiteistä alkaa reilun parin kilometrin päästä Crno Jezero -järveltä, jonka yhteyteen saa jätettyä auton. Pääsymaksu Durmitoriin taisi olla 3 euroa henkilöltä, mutta en enää muista pitikö autosta maksaa jotain ekstraa. Järveltä lähtee monia eritasoisia reittejä, vaikka selvästi suurimmalle osalle (paikallisista) turisteista riitti järven ympäristöön tutustuminen.

Crno jezero -järviCrno Jezero -järvi. Tuolta lähti mukaan kaverikoira, joka käveli rinnalla usemman kilometrin.

Vasta jälkikäteen poispäin ajaessa meille selvisi, että myös kansallispuiston länsipuolella kulkee hienoja (jopa hienompia?) reittejä, jotka olivat maisemiltaan aivan erilaiset kuin Zabljak-puolen lähtökohtaisesti paljon vehreämmät ja metsäisemmät reitit. Esimerkiksi tällä reitillä lähtöpaikaksi merkityn Sedlon ympäristössä näkyi muutamia Bed & Breakfast -tyyppisiä majataloja ja tuo kyseinen reittikin olisi varmasti todella kova.

Sedlon laaksoSedlon laaksoa, joka muuttui huomattavasti tuosta karummaksi.

Eräs helpohko reitti kulkee Jablan Jezero –vuoristojärvelle (2h suuntaansa) ja takaisin, mutta oikeastaan vasta kyseisen järven jälkeen maasto alkaa nousemaan ja maisemat muuttuvat vuoristomaisiksi. Me jatkoimme matkaamme ja patikoimme kyseisen noin 16 kilometrin mittaisen rengasreitin aivan surkeilla välineillä ja aivan liian huonolla valmistautumisella. Joku itävaltalainen herrasmies-alppinisti pudisteli epäuskoisena päätään, kun jouduimme pummaamaan häneltä vettä reitin puolivälissä.

Vaikka reitti ei ollut kuin 16 kilometriä, niin se tuntui huomattavasti pidemmältä ja aikaa kului varmaan 8 tuntia. Tosin eksyimme viimeisellä kilometrillä, joten on ihan todennäköistä että teimme jonkun lisälenkin jo aikaisemmin. Mutta kannattaa koittaa hommata kartta jostain ja varustautua riittävällä pieteetillä.

Durmitorin kansallispuistoPatikoimamme rengasreitti nousi reiluun 2100 metriin.

Haaste Durmitorin kansallispuiston vaelluksissa on se, että reitit eivät ole mitenkään idioottivarmasti merkittyjä, emmekä ehtineet hommaamaan muuta kuin hotellin melko yleisen, mutta maksullisen patikointikartan. Joten todellisuudessa lähdimme matkaan aivan takki auki.

Jotenkin minulle jäi sellainen fiilis, että patikointi ei ole älyttömän suosittua, tai ainakaan sillä ei ole pitkiä perinteitä Montenegrossa. Reiteistä on aika vaikea löytää tietoa netistä enkä saanut kuvaa, että reiteillä olisi ollut esimerkiksi autiomökkejä. Mutta täältä saanee edes jonkinlaista kuvaa reiteistä. Parempi vaihtoehto on toki ostaa tai lainata oikea karttakirja.

Tara-joki ja kanjoni

Toinen erittäin suosittu aktiviteetti Durmitorin kansallispuistossa on koskenlasku Tara-joessa, joka kulkee siis samannimisessä Euroopan suurimmassa kanjonissa. Noita koskenlaskuretkiä myydään kaikkialla Zabljakissa, mutta valitettavasti meillä ei ollut siihen aikaa. Vaikuttivat kyllä aika hienoilta reissuilta.

Noin puolen tunnin päässä Zabljakista löytyy ikoninen Tara-joen silta eli Durdevica Tara Bridge, joka sekin jäi meiltä välistä kansallispuiston nopeasti muuttuvien olosuhteiden takia.

tara-silta-cornelius-bechtler-wikimedia-commonsTara-silta. Copyright Cornelius Bechtler / Wikimedia Commons.

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä:
Budvanska rivijera, eli Budvan riviera Montenegros... Vaikka Budvan riviera ei ole kuin noin 30 kilometrin mittainen pätkä Adrianmeren rannikolla, niin sieltä löytyy yhteensä lähes 13 kilometriä uimar...
Keihäsmatkat – Balkanin sota – kansainvälinen hurm... Sinänsä hauskaa, että jotkut suomalaiset pitävät Kroatiaa(kin) edelleen jonkinlaisena eksoottisena Balkanin niemimaan matkakohteena. Todellisuudes...
Kroatiasta Montenegroon: Perast, Kotor ja Kotorinl... Katsoin kristallipallosta, että Montenegron turismi tulee jatkossa vain kasvamaan entisestään. Kotor alkaa olla jo monen mieleen liiankin turistin...
Balkanin roadtrip vol.1 / kartta Reittikartta matkasta Balkanin niemimaalla akselilla Kroatia - Montenegro - Bosnia ja Hertsegovina (700km ja 8 päivää). Kuvaa klikkaamalla tai täs...