Galdhöpiggen-vaellus

Galdhöpiggen on Pohjois-Euroopan ja samalla tietysti Norjan korkein huippu, ja vaikka sillä ei ole korkeutta kuin 2469 metriä, niin tottumattomille tai hiemankaan huonokuntoisille vaellusreitti on melko vaativa. Galdhöpiggenin vaellus on kuitenkin pienen tuskan ja vaivan arvoista!

Vaeltaminen Galdhöpiggenillä
Varaudu kivenlohkareisiin ja lumeen. Reitti on kohtalaisen fyysinen.

Galdhöpiggenin reitti

Galdhöpiggenin huippua voi lähteä valloittamaan kahdella eri tapaa: joko Juvasshyttalta ohjatun ryhmän mukana 1850 metristä, jolloin reitti kulkee jäätikön yli tai sitten kiipeämisen voi aloittaa itsenäisesti Spiterstulenilta noin 1100 metristä. Jälkimmäinen vaihtoehto on kunnollinen vaellus tai patikointi, kun taas Juvasshyttalta lähdettäessä nousua ei juurikaan kerry ja mukaan tarvitsee oppaan. Me lähdimme matkaan Spiterstulenilta, enkä usko että valinta oli väärä.

Varsinaisesti matkaa reitille (Spiterstulenilta siis) kertyy 6 kilometriä suuntaansa, mutta nousua kuitenkin sellainen 1350 metriä. Reitti on hyvin merkitty, joten mitään eksymisen vaaraa ei ole. Reitillä kulkee ehkä noin muutamia kymmeniä henkilöitä jatkuvasti, joten mistään varsinaisesta hardcore-vaelluksesta ei ole kyse tässä kuvailemassani minimimuodossa. Meiltä meni nousuun 3,5 tuntia ja laskeutumiseen 2 tuntia, emmekä mitenkään supersuorittaneet reittiä, mutta toisaalta emme juuri maleksineetkaan.

Spiterstule
Vaelluksen alkuosa Spiterstulenilta lähdettäessä.

Galdhöpiggenilla vaadittava kunto

Näimme reitillä noin 7- ja 9-vuotiaat pojat isänsä kanssa, ja he pääsivät Galdhopiggeninin huipulle asti. Toisaalta se kertoo enemmän norjalaisten reippaudesta ja rakkaudesta luontoon, kuin reitin vaikeustasosta. Ja taisivat he muutamat itkut vääntää reitin varrella, mutta todella urhoollisesti jaksoivat ylös asti!

Luin eräästä toisesta suomalaisesta blogista kuinka kirjoittaja oli käyttänyt yhteensä 10 tuntia reittiin (meillä meni 5,5h), ja hän oli ollut fyysisessä ja henkisessä hajoamispisteessä jo reitin puolivälissä – joten reittiin kannattaa suhtautua kunnioituksella. Itse vertaisin suoritusta kutakuinkin puolimaratoniin: peruskuntoiselle ei mikään älyttömän vaativa, mutta huonokuntoiselle voi tehdä tiukkaa. Mitään superkuntoa ei Galdhopiggenin valloittamiseen tarvita, vaan hyvä peruskunto riittää. Meidän ryhmässämme oli sekä miehiä että naisia mukana.

Galdhöpiggen lumihuippuja
Maisemat ovat mahtavat, mutta olosuhteet voivat muuttua minuuteissa.

Mitä mukaan Galdhöpiggenille?

Aluksi reitti on kohtalaisen helppoa noin ensimmäisen tunnin ajan. Sen jälkeen alkaa rakkamainen osuus eli isot kivet, joiden päällä hyppien nousu tapahtuu. Melkein koko loppumatka on kyseisenkaltaista rakkamaastoa. Reitillä on kaksi huippua ennen varsinaista korkeinta huippua.

Lisäksi kannattaa huomioida, että reitillä on lunta paikka paikoin puoleen sääreen asti, eikä lumi ilmeisesti sula missään vaiheessa vuotta. Eli jonkinasteiset vaelluskengät tai maastojuoksuun tehdyt kengät ovat erittäin suositeltavat, mutta eivät täysin välttämättömät. Ryhmässämme oli henkilöitä, jotka nousivat huipulle tavallisilla lenkkareilla. Kuitenkin varsinkin alaspäin tultaessa lenkkarit täyttyvät melko varmasti lumesta. Syötävää ja varsinkin vettä kannattaa varata reilusti mukaan. Ehkä normaaleista vaellusreiteistä poiketen vuoristopurot loppuvat aika lailla ensimmäisen tunnin jälkeen, joten vedentankkauspaikkoja on harvassa – oikeastaan ainut tapa on sulattaa lunta.

Galdhöpiggenin huipulta löytyy kahvila, jossa saa syödä omia eväitään. Toki siellä myydään myös jotain pientä syötävää ja juotavaa. Hinnoissa on luonnollisesti kohtalainen ”vuorenhuippulisä”, mutta lisä ei ole mikään älytön.

Sääolosuhteet vuorella ovat vaihtuvat, ja siihen kannattaa varautua. Vaelluksemme aikana satoi vettä, lunta, lähes rakeita, aurinko paistoi ja oli sumua. Lämpötila heinäkuun alussa oli noin 15 astetta Spiterstulelta lähdettäessä ja noin 2-5 astetta huipulla.

Galdhöpiggen-reitti
Reitti on hyvin merkitty, eikä eksymisen vaaraa käytännössä ole.

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä:
Besseggen-vaellus Norjassa Besseggenin reitti on äänestetty yhdeksi kauneimmaksi vaellusreitiksi koko maailmassa. Keski-Norjan maisemat ja luonto ovat oikeasti älyttömän hie...
Flåm ja kuuluisa Flåmsbana Keski-Norjassa Flåmin maisemat ja vuonot ovat UNESCON perintökohdelistalla. Kylän suurin turistimagneetti on kuitenkin junaraide Flåmsbana. Tavallaan Flåm oli ih...
Melonta soon-to-be-kansallispuistossa Hossassa Näin muutaman melontareissun kokemuksella on helppoa julistaa Hossa ainutlaatuiseksi melontakohteeksi. Ainakin itselläni vesireitti meni kirkkaast...