Tongariro Crossing -kokemuksia | Uusi-Seelanti

Tongariro Alpine Crossing -reittiä pidetään yhtenä maailman hienoimmista päivävaelluksista ja Uuden-Seelannin hienoimpana. Se on yksi Uuden-Seelannin yhdeksästä ”Great Walkista” (kokemuksia toisesta vastaavasta reitistä: Abel Tasman -kansallispuisto). Taru sormusten herrasta -leffat ovat viimeistään tehneet Tongariro Alpine Crossing -reitistä supersuositun, sillä mm. Mount Doom sijaitsee reitin varrella, ja muutenkin maisemat ovat välillä kuin suoraan Keskimaasta.

Kokemuksia Tongariro Crossing -reitistä lyhyesti:
– Monipuolinen ja maisemiltaan todella ainutlaatuinen päivävaellus
– Ehdottoman suositeltava, jos on vähänkään tuollapäin liikkeellä
– Profiililtaan kaksijakoinen: ensimmäiset 10km nousua, loput 10km laskua
– Helpohko sisällyttää lomatkaan, sillä mitään huippuluokan varusteita ei tarvitse
– Kannattaa varautua vähintään kohtalaisella kunnolla, polvilla, varusteilla ja eväillä
– Nopeasti vaihtuvat olosuhteet: reitti saattaa olla myös suljettuna
– Päivävaellus on varmasti yksinkertaisin ja suosituin vaihtoehto, mutta alueella voi tehdä myös 2-3 yön mittaisia vaelluksia, jos yöpyy vaellusmökeissä

Kohti NgauruhoetaMt. Doomia kohti. Uruk-hai, Burarum ja sitä rataa.

Alkuvalmistelut ja majoitus

Varmaan kaikki noin tunnin säteellä Tongariron kansallispuistosta sijaitsevat majoituspaikat järjestävät retkiä tai jollain tapaa linkittyvät Tongariro Alpine Crossing -vaellukseen. Siinä mielessä on melko sama mistä päin majoituksen ottaa, mutta yksi yleisimmistä tukikohdista lienee Taupo, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä kansallispuistosta. Taupon ”juttu” on ympäröivien vuorien ja Lake Taupon lisäksi laskuvarjohypyt, benjihypyt, pyöräily, vaellukset ja vastaavanlaiset adrenaliinipainotteiset aktiviteetit.

Me päädyimme varaamaan parin yön majoituksen National Park -nimisestä kylästä, jonne olisi päässyt ilahduttavasti myös junalla. Kylästä löytyi pari ravintolaa/kuppilaa, muutama majoituspaikka ja siinäpä se. Vähän jäi sellainen fiilis, että talvisin kylässä voisi olla enemmänkin porukkaa (laskettelemassa). Mutta vaelluksen takia tuolla oltiin, joten kylän palvelutasolla ei pahemmin ollut merkitystä. Kuitenkin sitä tulee aina optimoitua matkapäiviä ja näin jälkikäteen todettiin, että yksikin yö olisi riittänyt ja vaelluksen jälkeen olisi voinut siirtyä suoraan seuraavaksi yöksi vaikka Taipoon.

Mt. TongariroVaellusta edeltävänä iltana vuorenhuippu oli lähes näkyvissä.

Kuljetus Ketetahi-parkkipaikalle

Tongariro Alpine Crossing -vaellukseen liittyvät kuljetukset voi hoitaa ostamalla paketissa kyyditykset sekä reitin aloitus- että lopetuspisteisiin. Kuljetuksia järjestäviä firmoja on useita (esim. Shuttle Service, Tongariro Expedetions tai Alpine Shuttles) ja lisää löytyy googlettamalla. Myös majoituspaikat järjestävät usein omia kyydityksiään. Kannattaa kuitenkin varata paikat etukäteen, varaa kyydityksen sitten mitä kautta tahansa.

Toinen erittäin yleinen tapa on ajaa auto reitin päätepisteelle Ketetahi-parkkipaikalle, siirtyä sieltä bussikyydillä reitin alkupisteeseen Mangatepopoon, jolloin voi palata omaa tahtia Ketetahiin. Halvimmillaan yhdensuuntainen bussimatka maksaa noin 25$, joka sisältää vartioidun autopaikan parkkipaikalta. Reitin voi kulkea myös toisin päin Ketetahista Mangatepopoon, mutta jostain syystä se ei ole lähellekään yhtä suosittu, vaikka logistisesti se onnistuu samalla lailla.

Nykyisellä reittikokemuksella tekisin kuitenkin niin, että lähtisin ja palaisin Mangatepopoon. Kävelisin Blue Lakelle asti, ja sitten palaisin takaisin samaa reittiä. Tuolla tavalla matkaa kertynee normaalin 19,4 kilometrin sijaan ehkä 23 – 25km (+ mahdolliset side tripit). Reitin paras anti on kuitenkin Mangatepopo-Blue Lake-väli, eikä tuolla tavalla tarvitsisi säätää bussikuljetusten ja –aikataulujen kanssa.

Tongariro-reitin alkuosuus Reitin alkuosuus toimii hyvänä lämmittelynä.

Nousu South CraterilleVähitellen reitti alkaa nousemaan.

Tongariro Alpine Crossing -reittikuvaus

Reitin ensimmäinen helppokulkuinen tunti etenee melkeinpä jonomuodostelmassa Soda Springsille asti, jonne voi tehdä 15min lisäkoukkauksen. Tämän jälkeen reitti nousee lyhyellä matkalla 340 metriä (South Crater -nousu), ja se lienee reitin fyysisesti vaikein osuus. Polku itsessään on helppokulkuista portaikkoa, vaikka muutamassa paikassa pitää turvautua kallioon kiinnitettyyn kettinkiin.

Tongariro profiilikartta

Tongariro Crossing -päivävaelluksen profiili (lähde: Department of Conservation)

South Crater -nousun päällä on mahdollisuus lähteä itään ja kohti Mount Ngauruhoeta, eli Taru sormusten herrasta -leffojen Mt. Doomia. Kyseinen sivupolku lisää matkaan 6km, eli yli tunnin suuntaansa. Arvioisin, että maksimissaan yksi sadasta ihmisestä jaksoi lähteä sivupolulle. Syynä voi toki olla myös päällemme vyörymässä ollut pilvimassa, ja se pikkuseikka että reittiä ei ole merkitty. Yllättävän helposti tuollainen lähes 2300 metrinen vuorenhuippukin katoaa pilvien sekaan. Mutta ei eksytty, vaikka lähellä oli, ja Tuomiovuorella tuli luonnollisesti heitettyä kaikki Sormusten herra -punchlinet, joita sattui muistamaan (aivan liikaa).

Tongariro Alpine Crossing -reitin South CraterPilvinen mutta toisaalta tunnelmallinen South Crater.

Tämän jälkeen edessä on vielä rikintuoksuinen Red Crater –nousu, jonka jälkeen reitti alkaa laskeutua Emerald Lakesin ja Blue Laken kautta Ketetahi-mökille, ja sieltä lopulta parkkipaikalle. Viimeinen pari tuntia on loppujen lopuksi melko puuduttavaa kävelyä mutkittelevalla sorapolulla ja metsässä suhteessa reitin alun mahtaviin maisemiin.

Erittäin hyvä ja tarkka reittikuvaus löytyy myös kansallispuiston omilta nettisivuilta.

Emerald Lake sateellaSmaragdijärvi ei valitettavasti ollut ihan niin smaragdinvihreä sateella.

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä:
Uuden-Seelannin reissun reittikartta Uudeen-Seelannin reissun (15.12.2015 - 2.1.2016) reittikartta. Klikkaamalla kuvaa tai tästä linkistä pääsee interaktiiviseen karttanäkymään, josta...
Uuden-Seelannin ”windy city”, Wellington Vaikka Wellington on Uuden-Seelannin pääkaupunki, ei kaupunki ole sellainen turistimagneetti kuin ehkä saattaisi luulla. Wellington on kuitenkin h...
Piha (ilman sadettajaa), aucklandilaisten viikonlo... Aucklandilaiset suuntaavat viikonloppuisin ja lomien aikaan Pihaan surffaamaan ja nauttimaan rannikosta. Kylästä löytyy paitsi Agatha Christie -he...